163636.jpg

Matkamerkintöjä San Franista:

18/8

klo 16:15 Pacific Time
"Rautatieasemalta ottamamme taksi pudottaa meidät keskelle beatnikien aikoinaan suosimaa North Beachin kaupunginosaa. Olemme antaneet kuskille netistä poimimamme osoitteen, mutta ei tässä kyllä mitään sisäänkäyntiä näy. Kadunvarren kyltit kertovat, että oikeilla kulmilla ollaan: Caffé Puccini, Panta Rei, Trattoria Pinocchio, Figaro, Molinari Delicatessen.... Little Italy! Samassa mies tunnistaakin omenanvihreän seinän, jota seuraamalla erottaa pienen kahvilan ja calzone-pizzerian väliin piiloutuneen kapean oven. Hotel Bohème on löytynyt."

klo 16:20163626.jpg
"Ohmygodohmygod mitkä huoneet! Viimeisen päälle mietityt ja tyyliltään ehdottomasti hotellin nimen veroiset. Tämä lupaa hyvää."

klo 17:00 163627.jpg
"Hotellin reseptionisti Stan pohtii kysymystämme erikoisihanasta ravintolasta lauantai-illaksi. Vaikeaa, vaikeaa on, perjantaisin ja lauantaisin parhaat paikat on buukattu reilusti etukäteen, valistaa Stan. But guys, let me think about this and see what I can do for you.

That's the spirit, Stan! Asenteesta, palvelualttiudesta ja herran kyvystä ymmärtää heti melkeinpä intuitiivisesti millaista paikkaa olemme etsimässä päättelemme että olemme hyvissä käsissä. Lähdemme itse huolettomasti palloilemaan kaupungille."

klo 19:30
"Pienen Chinatown-kierroksen ja perinteisen cable car-ratikka-ajelun päätteeksi palaamme nälkäisinä Little Italyyn. Paikkoja olisi joka sormelle, mutta pikkuisen ravintolansa edessä seisova pyöreä italialaismies kaappaa meidät vaikutuspiiriinsä amore, amore -huudoillaan, joissa tuntuu olevan ihan oikeaa lämpöä. (Tulkintamme johtuu luultavasti pelkästään omista romanttisista tunnelmistamme.) Ravintoloitsijan vaimo kantaa pöytäämme taivaalliset pasta-annokset, miehelle pinaatti-ricotta-raviolia gorgonzola-kastikkeessa, minulle tulista makkaraa ja tomaattikastiketta pennen kera. Hail, hail, Ristorante Franchino - ensimmäistä kertaa syömme Yhdysvalloissa italialaista ruokaa, joka maistuu juuri siltä miltä pitääkin! Maksettuamme laskun jäämme vielä pöytään lopettelemaan jotain keskeneräistä juttua, ja emäntä kiiruhtaa tarjoamaan minulle lisää viiniä. Talon laskuun tietenkin, ja illallisvieraille jää ekstrahyvä mieli."

 163629.jpg

klo 22:30
"Buzzing Little Italy! Istumme drinkeillä Figaron terassilla lämpölamppujen alla ja ihmettelemme vilskettä. Tunnustan miehelle, että olisin täysin tyytyväinen lomaamme, vaikka emme poistuisi pikku-Italiasta koko reissun aikana. Mies komppaa ja huomauttaa vielä, että Chinatownkin alkaa melkein naapurikorttelista, joten meillä olisi kaikkea tarvittavaa viiden minuutin kävelymatkan sisällä. Houkutteleva ajatus..."

19/8

klo 11:15163630.jpg

"Kuljemme janoisina Chinatownissa ja mies ehdottaa, että nappaisimme jostain kahvilasta mukaan oikein hyvät teet. Astumme sisään Vital Tea Leaf-teebaariin ja mies tiedustelee kohteliaasti saako teetä mukaan. Sit down, komentaa tiskin takana huseeraava kiinalaismies. Here you sit and enjoy! Kippaamme kiltisti penkeille ja saamme alkuevästyksen: This is a teabar. Here we talk rough. Nobody pays, I give you tea, when you leave you buy! Maistelemme voimakkaan makuisia teelaatuja ja teemies jatkaa tiukkaan tyyliin äärimmäisen humoristista esitystään. Välillä vieressä istuva nainen saa komennon olla hiljaa ja kuunnella paremmin. Jostain syystä miekkosen suusta putoilevat komennot ja sovinistiset ohjeet eivät loukkaa ketään, koko teebaari nauraa vapautuneesti. Samalla kun nautimme erilaisia teelaatuja saamme yllättäviä teenvalmistusohjeita; näitä kiinalaisia teesekoituksia ei hauduteta muutamaa sekuntia pidempään. Ostamme mukaan rauhoittavaa Oolang Ginseng-teetä, samoin kuin naapurinaiselle suositeltua "sinistä teetä", joka parantaa kuulemma naisten kuukausittaisen hulluden viikon. Kokeilkaa, meitä kehotetaan, bring you back to human form! Lähtiessä teekeisari tuhahtaa miehen yritykselle kätellä: I'm your uncle, we hug!"

klo 12:10 jossain päin Chinatownia
"Olemme sukeltautuneet valtavaan, tupaten täyteen ahdettuun ravintolasaliin, jossa taidamme olla lähes ainoat eurooppalaisperäiset lounasvieraat. Omaa pöytää ei saa jollei halua odottaa, jaamme pyöreän pöytämme vanhan kiinalaispariskunnan ja heidän lastenlastensa kanssa. Pikkupoika tuijottaa minua epäluuloisena ja virnuilee, jos osoitan minkäänlaista kömpelyyttä liukkaiden syömäpuikkojeni kanssa. Ruokaa ei tilata tarjoilijalta vaan sitä valitaan pitkin ruokailua pöydän ohitse työnnettävistä kärryistä. Tyydyn turvallisen näköiseen nuudelimössöön joka onkin oikein hyvää; mies valitsee limaisen näköisiä palloja, jotka osoittautuvat makoisiksi katkarapuannoksiksi."

klo 14:00163631.jpg
"Kävelemme pitkin San Franciscon ehkä suosituinta turistirysää Fisherman's Wharfia. Taputtelemme toisiamme olalle siitä hyvästä, että kaukaa viisaana päätimme skipata Wharfin kalliit luksushotellit ja valita pikku-Italian sykkeen ja sympaattisen Hotel Bohèmen, jossa palvelu on pienistä puitteista huolimatta - tai luultavasti juuri pienimuotoisuuden vuoksi - kerrassaan loistavaa. Laiturialueella on liikaa ihmisiä, ällöttävän näköisiä ravintoloita ja kaupungin yllätyksettömimmät viihdyttäjät. Jonoissa kuulee huudettavan, että Alcatrazin liput on loppuunmyyty tiistaille asti; ihmiset murisevat pettyneinä ja siirtyvät uusiin jonoihin. Täältä on päästävä pois ja heti! Äkkään pyörävuokraamon, jossa ehdotetaan omatoimista, noin 15 kilometrin fillariretkeä Golden Gaten yli Sausalitoon ja paluuta lautalla San Francisco Bayn poikki. Sold!"

163632.jpg

klo 15:30
"Monen pysähdyksen ja rauhallisen maisemaköröttelyn jälkeen ylitämme sumuista Golden Gate-siltaa. Tuulee! Meitä vastaan ajaa kunnon pyöräilytamineisiin sonnustautunut vanhempi mies, jolla on päässään hitsaajalasit ja korvissaan diskopallokorut."

163633.jpg

klo 16:15
"Sausalitossa paistaa aurinko niin kuin kunnon rikkaiden rantakadulla kuuluukin. Purjeveneet risteilevät lahdella ja sumupilvet pakenevat kukkuloiden yli toiseen suuntaan. Lautta on juuri lähdössä joten emme ehdi viipyä; sen sijaan nautimme palkintodrinkit aurinkoisella kannella samalla kun ohitamme Alcatrazin vankilasaarta. Me olemme onneksi kovin vapaita!"

163634.jpg

klo 23:00
"Istumme taksissa matkalla Richmondista takaisin Little Italyyn. Stanin suosittelema ja järjestämä ilta ranskalaistyylisessä Clementine's-ravintolassa on ollut mitä onnistunein sekä tunnelman että ruoan puolesta. Tälläkin kertaa yllätyimme aitoudesta: tarjoiljat olivat oikeasti ranskalaisia! Älkääkä naurako - tämä on Amerikka ja muovisuuteenkin ikävä kyllä tottuu. Tämän viehättävän ja intiimin pikkuravintolan ainoa faux pas oli baaritiskillä komeillut Eiffel-miniatyyri, mutta se ei illallisromantiikkaa tietenkään pilannut.

Tummaihoinen taksikuskimme kertoo meille tarinaansa amerikkalaisen unelman toteuttamisesta ja  siinä sivussa myös erään muiston 50-luvun Dallasista. Vapaammissa oloissa kasvanut pikkupoika ei ollut sisäistänyt etelän segregaatiosääntöjen tiukkuutta ja sai elämänsä höykyytyksen juotuaan väärästä vesipisteestä. I guess I didn't know my place like them folks down there used to, toteaa mies vailla katkeruutta. Dallasiin ei kuulemma ole sen jälkeen kuitenkaan tehnyt mieli palata, vaikka perhe omistaa edelleen kaupungista tontin ja Texasissa asuminen olisi paljon Kaliforniaa halvempaa. Joitain muistoja ei voi ohittaa. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, mies kertoo meille suuresta perheestään ja laajalle ulottuneista matkoistaan. Me olemme illan viimeinen kyyti ja tästä jatkuvat vielä kaikkien juhlat. Hyvästit ja hauskan illan toivotukset ovat harvinaisen aitoja ja lämpimiä puolin ja toisin."

163635.jpg