Onko teillä ikinäkoskaan käynyt niin, että äärimmäisestä järjestelmällisyydestänne ja sen tuhannen sofistikoituneesta alikansiosta huolimatta ette millään löydä jotain dokumenttia, sellaista dokumenttia jota kipeästi tarvitsisitte juuri silloin, ja käytte läpi kaikki kansiot ja alikansiot kuuteen kertaan, ja vääristäkin paikoista etsitte varmuuden vuoksi, mutta tiedosto vain loistaa poissaolollaan? Ja oletteko sitten fiksuina ihmisinä pysyneet rauhallisina ja yhdistäneet koneeseenne ulkoisen muistin ja kelanneet sieltä mahdolliset sijainnit, ja alkaneet hikoilla hieman, ihan otsanrajasta vain, kun tiedostoa ei edelleenkään löydy, mutta muistaneet kuitenkin asiallisesti valita poista levy-tekstin ennen kuin riuhdotte piuhan irti ja tungette uutta smurgulaa sisään, sillä tuossa muistitikussahan se on, varmasti on, sillä siellä on kaikki, mutta kun ei perkele ole, ja mitä mä nyt teen? Ja oletteko sitten kulkeneet ajatuksissanne kehää, hikoilleet lisää ja vakuutelleet itsellenne, että olette tiedoston nähneet ei-niin-kaukana menneisyydessä, ja että sen täytyy olla jossain, ja ymmärtäneet sitten, että omistattehan toki vielä toisenkin koneen, sen vanhan uskollisesti palvelleen läppärin, vaikka kaikki sillä olevat tiedostot onkin muka nimellisesti kopioitu johonkin toiseen vempeleeseen, mutta voihan työpöydälle olla jäänyt jokin superorganisaation ulkopuolelle livahtanut henkipatto? Ja oletteko sitten juosseet joululahjoihin kompastellen mutta kuitenkin yhtään varvasta murtamatta toiseen huoneeseen, ja kaivaneet sinisen kaverinne cd-levyjen alta minne se on haudattu lepäilemään, ja tajunneet muutaman sekunnin namiskojen painelun jälkeen, että akkuhan on ihan tyhjä, ja alkaneet etsiä sitä piuhaa, jota ei piru vie ole missään, ei edes niissä vetolaatikoissa jonne se yksi kaikenlaista mystistä elektroniikkaa ja johtoa aina järjestelee, ja soittaneet sitten satojen mailien päässä vaikuttavalle datavastaavallenne, ja vaatineet piuhan olinpaikkaa tietoonne hetipaikallanytkuinolisjo, ja penkoneet yllättävän selkeiden ohjeiden mukaan uudelleen sieltä vetolaatikoista, tällä kertaa überorganisoitujen pussukoiden sisästä, ja vetäneet jälleen kerran vesiperän, ja raivonneet puhelimeen, ettei täältä helvetti soikoon löydä mitään, ja kuka saatana on ottanut mun piuhan? Olleet reagoimatta rauhoitteluun saatika nuhteeseen liekehtivästä ulosannistanne, mutta kuunnelleet silti lopulta vaihtoehtoisia ohjeita, välttäneet edelleenkin ryntäillessänne murtamasta yhtäkään varvasta mutta tunteneet kyllä kipua sielussanne, ja löytäneet lopulta virtajohdon viimeisestä datavastaavan ehdottamasta paikasta, ja sulkeneet kiitollisina puhelimen, ja heittäneet hopan piuhaan, vain huomataksenne, että löytyneen piuhan töpselipäästä puuttuu se välikappale, jota ilman ei tässä maassa juhlita, ja painaneet puhelimenne pikavalintaa, ja imitoineet sumusireeniä, ja ryntäilleet uudelleen ympäri kämppää datavastaavan ohjeiden mukaan, ja tunteneet samaan aikaan itsenne hiukan kohtuuttomiksi, mutta olleet yhtä kaikki avuttomia hätännekauttaraivonne edessä? Ja räpeltäneet lopulta sen piuhan oikealla liittimellä seinään, ja saaneet lohdullisen vihreän valon, ja odottaneet kädet täristen hidasta käynnistymistä, ja tuijottaneet ruutua mantraa hokien ja kadonneiden tavararoiden suojelupyhimystä kutsuen, ja nähneet lopulta työpöydällä juuri sen tiedoston mitä etsittekin, ja vetäneet kunnolla henkeä ensi kertaa puoleen tuntiin, ja tunteneet nanosekunnin päästä itsenne uskomattoman naurettavaksi liioittelijaksi?

Lienee aika selvää että minä olen. Ja mikäli lääketieteellisen yhteisön levittämissä huhuissa on mitään perää, elämäni lyheni muutama tunti sitten ainakin vuodella.

Eläköön säätö.