Nyt on kuulkaa niin, että ryntäilyt on ryntäilty ja alkaa auvoisa rauhoittuminen ja jouluun laskeutuminen.

Hiukkasen hassulta se aina tuntuu painua jouluostoksille sandaaleissa ja t-paidassa mutta en valita - aurinko armas helli taas huolella. Sinkoilin siis vielä tänään mallilla ostelemassa pientä vaatetta reissuun mukaan, hoitelin muita liikennöintiä vaativia askareita ja täydensin stocking fillers-varastoani. Me olemme tosiaankin miehen kanssa omaksuneet sellaisen tavan, että lahjat avataan ihan suomalaiseen tyyliin aattoiltana mutta 25. päivän aamuna punaisesta joulusukasta löytyy vielä pieniä hupsutuksia ja joulukarkkeja. Näin aikuisina ihmisinä tyydymme sentään vain yhteen sukkaan, jonka sisältö jaetaan sitten omantunnon mukaan - ja perinteinen suklaa-appelsiini pistetään tietenkin keskeltä kahtia.

_5278592.jpgEn ole muutoin mikään sen kummempi jouluihminen mutta tänä vuonna olen jostain käsittämättömästä syystä päässyt ihan tunnelmiin. Eilen siivosimme yhdessä matkaa ja pyhiä varten ja minulle iski äkkiä kova joululaulujen kaipuu. Onneksi on iTunes, josta kokosin biisi kerrallaan itseäni eniten puhuttelevia joululauluja (= ei yhden yhtä kellojen kilkuttelua, rallattelua tai piirileikkiä, tosin pikkuoravat eli täkäläisittäin Chipmunks änkivät kuin puun takaa itsensä muuten hyvin harmoniselle ja klassiselle listalleni). Suomalaisia ei tietenkään ollut tarjolla, mutta korvaukseksi imuroin kaikenlaisia ihania versioita mm. Nat King Colen, Ella Fitzgeraldin, Frank Sinatran ja James Taylorin esittäminä. Täydensin listaa vielä parilla kirkasäänisellä poikakuorolla ja ei kun pipareita leipomaan. Miestä nauratti kun tanssin ja lauloin joululauluja kaulin kädessä (lo and behold - sellainenkin on nyt ostettu!), punainen essu päällä, ja pyöräyttelin kaktuksen, tähden ja Texasin muotoisia piparkakkuja kuin mikäkin kodinhengetär. Taiteilinpa vielä kaktuksiin piikkejäkin valkoisella kuorrutuksella. Jauhoa tietenkin oli liioiteltu määrä ympäri keittiötä ja leipurin paidanolkaimissakin, mutta sehän on vain viehättävää.

Mies pyöräyttikin sitten eilen sunnuntailounaan - oikea lammasmestari, täytyy sanoa! - ja sen jälkeen jatkoimme joulutunnelmaan paneutumista puolikkaan shamppanjapullon ja kahden lahjan avaamisen merkeissä. No nyt siellä jo joku huutaa että kerettiläisyyttä - tai ihan vaan ahneutta - mutta tekosyynämme oli siis se, että mies tajusi vasta eilen yhden minulle käärimistään lahjoista olevan tarkoitettu nimenomaan lumilomalle mukaan ja minulla oli aika lailla samanlainen tilanne. Mies voi siis pukeutua uuteen, pehmeään harmaaseen neuleeseen vaikka tänne ja minulla on suorastaan käsittämättömän hienot uudet "pintelikengät"(kuvassa yllä) - nimi syntyi heti koska säärenlämmittäjässä on vähän sellaista pintelihenkeä. Niillä jos millä kelpaa hypellä pitkin näitä katuja! Elvisteltiin siis täällä jo heti eilen aivan lumitunnelmissa, vaikka Metroplexissä nyt ei ole taas talvesta tietoakaan.

Vielä kun viimeiset pakkaisi niin nää olis valmiina lähtöön!

EDIT 19:58 CT
Oijoi miten ihania paketteja tuli Espoosta ja Merikaupungista... Pakko jaksaa odottaa jouluun, vaikka teaserina olikin mukaan liitetty runsaasti salmiakkia ja kotimaista joulun tunnelmaa. Kiitos rakkaat!

Ja kiitos myös Lauraselle kirjavinkistä ja Tuulille selvennyksestä - vanhana pilkun..ööh..ystävänä en voinut tietenkään ohittaa tätä ja kävin kaappaamassa pokkariversion iltapäivällä läheisestä kirjakaupasta. Ei tosin taida lähteä Coloradoon mukaan, sillä olen jo pari viikkoa pantannut reissua varten äidin ja isän nimppareiksi lähettämää uutta Westö-romskua.