Ihan tyhmä viikonloppu.

Mies on vuorostaan kipeä ja minä sairaanhoitajattaren, kaupassakävijän, siivoojan ja kokin roolissa. Raukkaparka on ollut korkeassa kuumeessa ja täysin voimaton, teen ja sympatian tarpeessa. Ja niitä on toki ollutkin tarjolla. Mutta kun omaa selkää särkee jo kolmatta päivää ja muutenkin on jotenkin ärsyyntynyt ja voimaton olo, niin eihän tässä huvita oikeastaan mikään. Katsottiin vielä ajankuluksi oikein mahdollisimman ankeita leffoja: Kummisetä III (täynnä vihaa, kuolemaa ja pettymyksiä) ja Laitakaupungin valot (Suomi-kurjistelua parhaimmillaan). Lienee sanomattakin selvää, että tämä ei piristänyt mielialaa tipan tippaa. Tai sen puoleen se, että ulkona on typerän harmaata ja kylmää, eikä kovastikaan parempaa ole näköpiirissä.

Voisin tässä nyt vielä kiukutella hiukan lisää vaikka siitä, että kunhan mies tuosta paranee niin lähteekin samoin tein taas työmatkalle - sopivasti Valentinen päivänä - mutta yritetään nyt kaivaa jostain sitä kovin kehuttua PMA*:ta.

Eli valopilkkusia:
  • Meille tulee pitkästä aikaa vieras, ensi kuun lopussa. Tervetuloa anoppi! Suunnitteilla rauhallista oleilua täällä ja ehkä pieni trippi johonkin suuntaan.
  • Mies näytti juuri kummipojan synttärikuvaa - onko vähän viileä roketirollpoitsu uudessa Ameriikan-paidassaan!! Täytyy brassailla, että on muuten trendikäs jätkä, sillä tyyli on suoraan LA:n supercoolista Kitson-vaateliikkeestä.
11461.jpg

Jatketaan harjoituksia.

* positive mental attitude