Jos vuodenvaihteen tienoilla tuntui olevan paljon asiaa elokuvista,
viime aikoina olen sitten näköjään siirtynyt kirjoittamaan ruoasta.
Huomasin tänään, että lähes joka postauksessani on viime viikkojen
aikana mainittu joku lounastapaaminen, croissant, juustohampurilainen,
sunnuntailounas, risotteria, punainen pasta... Mutta sehän on ihan
kiva, minä nimittäin satun tykkäämään ruoasta! Turha siis katkaista
tätä lupaavaa putkea aivan vielä.
Olen noutoruokien kuningatar.
Jep, jep, kehuskelin aiemmin nauttivani ruuanlaitosta kovasti. Se onkin
totta mutta tietyin varauksin. En mitenkään jaksaisi laittaa ruokaa joka
päivä, saatika vain itselleni. Kumpikaan meistä ei myöskään osaa tänään
sanoa mitä huomenna tekisi mieli syödä, puhumattakaan koko viikon
ruokien suunnittelemisesta ja kerralla ostamisesta. Nou nou. Meillä
eletään ruokapoliittisesti hetkessä,
kaupasta tai ravintolasta suuhun -periaatteella. Niinpä kovin usein käy
niin, ettei kotona ole mitään pataan laitettavaa, eikä kukaan jaksa
lähteä kauppaan. On myös monia ruokia, joita en osaa tehdä yhtä hyvin
kuin erikoisravintola tai joiden tekeminen tulee kotona turhan
kalliiksi, kun joutuu ostamaan mausteita jne., joilla on käyttöä tasan
kahdesti vuodessa. Ulkona on mukava syödä silloin tällöin, etenkin ajan
kanssa viikonloppuisin, mutta monesti on ihanaa nauttia aterioista ihan
vain rauhassa kotosalla. Kun mies on poissa, en todellakaan laita
ruokaa yhdelle. Lisäksi täällä ihmemaassa ei nouto- ja
kotiinkuljetuspalveluista ole pulaa missään, päinvastoin, ja valikoima
on hyvä. Kulttuurikin houkuttaa tällaiseen syömiseen: kaikki muutkin
harrastavat sitä (ja kiikuttavat muuten tyynesti aina dogibägejäkin
kotiin). Ehkäpä osansa on silläkin, että olemme yksinkertaisesti vähän
laiskoja. Tai no, vähän enemmänkin laiskoja. Minä ainakin, miestä en
käy tässä parjaamaan.
Joka tapauksessa meillä syödään
tavallisen viikon aikana monta monituista kotiin tuotua
ravintola-ateriaa, itse noudettuna tai kotiin kuljetettuna. Voileipiä,
hampurilaisia, keittoja, pizzaa, wrappejä, texmexiä, kiinalaista,
intialaista, vietnamilaista, japanilaista... You name it, we eat it! Delivered.
Täällä ravintolat pitävät myös kiitettävän hyviä asiakasrekistereitä:
puhelinnumero kertoo tilauksen vastaanottajalle nimen ja osoitteen jo
valmiiksi, pizzaa voi tilata koodilla "samaa kuin viimeksi",
kiinalaisen ravintolan emäntä varmistaa, että otat numeron 801 kanalla
kuten ennenkin.
Viitseliäisyyden puutetta, tuhlausta, laiskuutta? Joo joo. Joka murisee, on ite.
Jaa tänään? No, peruskuvio: lounaaksi sushia ja rullia, iltasella chow fun.
Chow, it's so fun.
torstai, 9. helmikuu 2006
Kommentit